Kysymys tuli Flickrissä olevaan vanhaan testikuvaan. Olin tuolloin varsin tietämätön valaisusta, mutta olin oppinut katsomaan valoa selaamalla muiden kuvia ja käsittelemällä omiani. Loin pitkään valon intuitiolla ja silmällä, mutta kokemuksen karttuessa moni setup syntyy jo rutiininomaisesti. Muistan vieläkin tuttavan kommentin tähän kuvaan: "Olisin ehkä suunnannut ylempää, lähellä 45 asteen kulmaa kuin suoraan edestä." Kuvan valosetup on yksi styroksilevyn kautta raakana heijastettu studiovalo.
Vastasin Flickr-kysyjälle näin: Yksikään kirja ei kerro sinulle sitä, mitä silmät kertovat. Eräs valokuvaaja, ja ystävä sen minulle kauan sitten sanoi: harjoittele valoa matkimalla muiden kuvia. Testaa kaikkea niin kauan kuin on tarve, jotta opit miten valo ja sen yksityiskohdat syntyvät. Kokeile valaista kaukaa, läheltä, kimmottaen, isoilla ja pienillä valoilla. Salaisuus on testaamisessa, työkalujen tuntemisessa ja silmän opettamisessa, ei yksittäisten valokikkojen opettelussa.
Nopea tapa kehittyä on vuokrata studiotila, jossa voi rauhassa testata kaikentyyppisillä valoilla vapaaehtoisten mallien kanssa, mahdollisimman usein ja pitkään. Olen sanonut sen blogissa ennenkin, mutta testivalaise niin kauan kunnes olet tyytyväinen. On turhaa ryhtyä kuvaamaan keskeneräisellä valolla, jota ei hyväkään malli pelasta.
Tekemällä oppii, ja sen päälle luetut kirjat ovat varmasti hyvää bonusta. Itse kuulun itseoppineiden koulukuntaan. En siis ole lukenut kirjoja, enkä saanut opetusta tai turvautunut internetin tutoriaaleihin. Eniten kehitystä on vienyt eteenpäin palaute muilta kuvaajilta, filmipuolen opettelu ja tuhansien kuvien käsittely. En puhu kouluja tai kirjoja vastaan, mutta vailla käytännön kokemusta teoria häviää päästä yhtä nopeasti kuin se sinne tulikin.