Curvekoulu senkuin jatkuu ja jatkuu. Vuosi sitten samoja kuvia tehdessä olisi ollut lähinnä sormi suussa ja lopputulos jotain aivan luokatonta. Yksi sävykäsittelyn parhaista oppikouluista onkin negatiivien sävykorjaus. Lievää rutiinia curveilla säätämiseen alkaa tulla ehkä tuhannen tehdyn kuvan jälkeen, todellinen ammattitaito sitten joskus vuosien päästä. Se mitä pidin vuosi sitten hyvänä, on nyt luultavasti täyttä kuraa. Silmä kehittyy kuva kuvalta ja nyt osaa katsoa arvostettujenkin kuvaajien sävykäsittelyä analysoiden. Värioppi on opiskeltavissa teorian kautta, ja käsittelyn lopputulos on joko oikein tai väärin, teoriassa. On kuitenkin täysin makuasia mistä kukin tykkää. Täydellisesti reprosäädetyt kuvat harvoin säväyttävät amatöörikuvaajaa ja liika värianalysointi menee helposti enemmän tekniikan kuin luovuuden puolelle. Itse yritän epätoivoisesti filmikuvauksen kautta päästä luovuuden ja teknisyyden kultaiselle keskitielle.
Kesäkausi starttasi ja kuvailin mallista pari rullaa keskikoon filmille. Olen odotellut filmiskanneriani jo useamman kuukauden ja nyt Canon ilmoitti, että skanneria on saatavilla taas toukokuun lopulla. Saa nähdä liikeneekö erästä yksi tännekin. Skannasin häthätää ruudut valopöydältä 100mm macrolla kuvaten, laatu on erittäin terävää mutta negatiiveihin tulee ärsyttäviä värivirheitä, jotka ilmenevät läiskittäin ja ovat siten lähes mahdottomia korjata käsipelillä. Sen verran ruuduista kuitenkin näkee, että keskikoon look on juuri niin herkullinen kuin odottaa saattoi. Yksityiskohdat ja syväterävyys ovat paikoitellen sitä luokkaa, ettei full frame -digillä ole asiaa samaan kehään.
Alempi ruutu on negatiivi+curveilla värikorjattu kuva. Ja ei, ctrl+i photarissa doesn't do the trick.