Lähes kaikki viimeaikoina löytämäni ja seuraamani valokuvaajat joko kuvaavat filmille tai matkivat sen fiilistä kaikin mahdollisin keinoin. Digikuvan puhtaus on tällä hetkellä niin out, etten jaksa innostua yhdestäkään kiillotetusta mainoskuvasta. Epäpuhtaus ja rikkaat värit tuovat kuviin fiilistä, joka vie mennessään ja kutsuu kuvaamaan lisää ja lisää. En ole koskaan ollut näin innokas kuvaamaan mitä hyvänsä.
Ylläoleva gif-animaatio on esimerkki raa'an digikuvan konvertoinnista filmiskannia matkivaksi. Ensimmäinen kuva on originaali, toinen värisäädetty, kolmas tekstuuri ja neljäs näiden kaikkien yhdistelmä. Toiseen kuvaan on lisätty raetta ja tehty kevyt Cross Process ja mustien avaus. Tekstuuri on iPhonella kuvattu tft-näytön pinta, joka on ajan saatossa naarmuuntunut ja pölyttynyt. Tekstuuri-layerin sekoitustilaksi valitaan Lighten. Viimeinen kuva on lopputulema, jossa tekstuurin vaaleat osat kuultavat kuvan tummista kohdista läpi, luoden enemmän tai vähemmän aidonnäköisen fiiliksen nuhjaantuneesta ja skannatusta filmistä.
Filmin matkimisella saa toki kuviin aina pienen ripauksen tiettyä fiilistä, mutta kaikelle on paikkansa: likaisuus sopii ehkä harrastekuviin mutta muualla autenttiset sävyt ja puhtaus on yleensä ja edelleen se tavoitetila.