Tulin viime viikonloppuna MM-jääkiekon ohella tehneeksi jotain hieman tavallisesta poikkeavaa. Olin valaisemassa lyhytelokuvaa U48-nimiseen kilpailuun, jossa nimensä mukaisesti on tavoite luoda elokuva 48 tunnin kuluessa. Päivänvalossa suurimmaksi osaksi kuvattu materiaali ei juuri antanut mahdollisuuksia revittelyyn, mutta konsepti oli ennen kaikkea kiintoisa. Vaikka tämänkertainen osallistuminen oli lähinnä seurailua vieraassa projektissa, sain kuitenkin hyvän oppitunnin liikkuvan kuvan maailmasta. Ensi vuonna voisi kuvitella tekevänsä jotain ihan omaa, kenties muodin hengessä.
Videon lisäksi on tullut pyöräytettyä ehkä suurin määrä henkilökuvia koskaan. Rutiinihommilta kuulostavat yrityshenkilöstön kuvaukset ovat kaikessa ykstoikkoisuudessaan mielenkiintoisia, sillä valo asettaa aivan toisenlaisia edellytyksiä. Työstö eroaa muotikuvasta siinä, ettei valoa voi suunnitella yhden kasvoluuston tai hiustyylin varaan ja hienoimmat yksityiskohdat voi usein unohtaa. Yksityiskohtia tärkeämpää onkin valon imartelevuus ja monikäyttöisyys, jotka ovat elinehtona sille että kaikentyyppiset muodot ja sävyt toimivat hyvin. On myös otettava huomioon, halutaanko kuviin liikettä vai juntataanko mallit katsomaan aina samaan suuntaan.
Siinä missä usein muotikuvia tehdessä käytän jopa viittä eri valoa, olen perinteisessä henkilökuvauksessa pyrkinyt pelaamaan mahdollisimman vähällä. Lokaatiokuvauksiin on vaikea rahdata kaikkea studion tarjoamaa, joten mitä vähemmän eri valoja, sitä enemmän säästää hermoja ja aikaa. Yhdenkään salaman varaan luodun valon ei tarvitse olla tylsä, mutta kuvaajan on hyvä tietää millaista valoa haluaa ja osata tietysti soveltaa sitä. Yksi suosimani tapa on käyttää yhtä pehmeää, mutta kohdennettua valoa. Tälläinen pehmeä spotti vaatii aina mallin ympärille tummaa pintaa, jottei vuotava valo tuhoa varjoja. Tämä onnistuu vaikkapa heijastimien nurjalla, tummalla puolella tai studiolta monesti löytyvillä isoilla mustilla styrokseilla. Toinen helppo yhden valon setup on kaikille tutumpi, eli jättimäisen vaalean pinnan kautta heijastaminen. Tämä onnistuu huomattavasti pienemmälläkin valonlähteellä, jopa käsisalamalla. Katon kautta heijastettu valo on hyvin varjoton ja raikas, kun taas suunnatulla valolla pyritään luomaan vahvoja kontasteja ja varjoja.
Vaikka alkuvuosi on mennyt rutiinilla, eikä aika ole harrastuksien lomassa venynyt omiin muotiprojekteihin, on kesäksi suunnitteilla ainakin kaksi isompaa muotiteemaa. Toinen kuvataan näillä näkymin studiolla ja toinen luonnon armoilla. Näistä lisää Norjan kuvausreissun jälkeen.