Olen aina ollut kiinteäpolttovälisten linssien, eli primejen suosija. Niillä kuvaamisessa on sitä jotain, fiilistä joihin moderneilla zoomeilla kuvanvakaimineen ei hevillä pääse. Usealla prime-linssillä onkin digiajalle epätavallisen pitkä historia, sillä niitä ei ole tarvinnut päivitellä yhtä tiheästi kuin zoomilaseja. Yksi linssi kuitenkin uupuu Canonin prime-kokoelmasta kokonaan, nimittäin terävä 50 millinen. On enemmän kuin outoa, ettei kaikkein yleisimmän polttovälin sarjassa ole yhtä ainutta ammattilaisen kriteerejä täyttävää linssiä. Sigman oma F/1.4 on ainoa, jossa hinta ja laatu kohtaavat, mutta aina F/2.8:n saakka Sigmakin on hieman pehmeä. Mitä taas Canonin L-sarjalaiseen tulee, on kuvanlaatu 1600 euron hintaan nähden melko kaukana kohtuudesta.
Olen jo pitkään odottanut Canonin päivittävän L-sarjan 50:nsä, mutta koska päivitystä ei horisontissa näkynyt, päätin vihdoin investoida lasiin. Ensikokemukset L:stä olivat melkolailla odotuksia vastaavat, linssi tarkentaa nopeasti ja F/1.2 piirto on hieman pehmeää, mutta varsin riittävää useimpiin tarkoituksiin. Jos on pakko saada todella skarppi kuva, on vain himmennettävä F/2.8:n ja laatu on taas tuttua L-tasoa. Ei voi sanoa, että linssillä kuvaaminen täydellä aukolla olisi vaikeaa, vaan ennemminkin rasittavaa kompromissien tekoa. Rajauksen kanssa ei voi odottaa, sillä sentinkin liike voi pilata halutun tarkennuksen. Kohtasin myös mallia vastavaloon kuvatessa ylitsepääsemättömän tarkennusongelman, joka ilmeni myös hämärässä useita kertoja. Muutoin tarkennusongelmia ei ole näkynyt. Linssin bokeh ei ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta on silti useimmiten, varsin miellyttävä.
Kuvasin äsken vertailun vuoksi testikuvia eri primejen bokehista ja terävyyksistä täydellä aukolla. Alla tulos:
bokeh_35mm_1
bokeh_50mm_1
bokeh_135mm_1
bokeh_35mm_2
bokeh_50mm_2
bokeh_135mm_2