Viime kesä oli uskomaton. Kuvasin häitä, jollaisia aina tiesin jossain vaiheessa kuvaavani, mutta joita en osannut vielä odottaa - enkä etenkään yhtenä ja samana kesänä.
Kesäkausi alkoi kartanohäistä Espoossa ja päättyi New Yorkiin. Niiden väliinkin mahtui monia upeita pareja. Kasvan edelleen joka kesä sekä kuvaajana että tarinankertojana, mutta tänä kesänä oikein tunsin, miten housunpuntit jäivät puoleen sääreen. Kiireisen syksyn ja alkutalven jälkeen kuvien ääreen vasta nyt uudelleen palattuani huomaan odottavani taas malttamattomana tulevaa kesää.
Tämä postaus on kuitenkin Outin ja Leon; häät, joita olen odottanut ja toivonut, ja jotka yhtäkkiä olivat siinä, kuvaamista vaille valmiina. Kun keräsin kuvia tähän postaukseen, mietin, miten yhteen päivään voi mahtua näin paljon tunnetta ja kauniita hetkiä. Ja miten nämä kaikki kuvat voi tiivistää setiksi, joka ihan oikeasti tuo koko päivän huikeuden esiin.
Outin ja Leon välillä näkee juuri sen taian, jonka takia haluan kuvata häitä. Ihmisinä niin samanlaiset mutta erilaiset: Leo, älykäs empaatikko, ja Outi, määrätietoinen ja lämminsydäminen. Kiitos tästä kokemuksesta ja vielä kerran onnea!
