Oli usvainen päivä, joten lopetin työt ajoissa ja suuntasin syksyiseen luontoon. Mukaan tarttuivat 5D sekä 24-105mm L, ainoa kalusto joka toimistolta irtosi, ja hyvä niin.
Olen kuvannut viimeisen vuoden aikana lähes jokaisen ruutuni jollain primellä, esimmäkseen 35mm:llä. Myinkin tämän vuoksi 24-105:ni muutama kuukausi takaperin. Ulkona maisemaa kuvatessani huomasin kuitenkin hyödyntäväni innokkaasti koko 24-105:n polttovälialuetta. Valovoiman puutekaan ei haitannut kirkkaan sään vuoksi. Harmittelin hetken mielessäni oman leathermanini myymistä.
Zoom-linssi on luonnossa kuin kotonaan, varsinkin polttovälin ollessa niinkin laaja kuin 24-105mm. Huomasin jatkuvasti kaipaavani pisintä polttoväliä, kun halusin rajata maisemaa tiukasti. Ehkä noin neljänneksessä kuvista kaipasin laajakulmaa. Telellä kuvatut kuvat sopivat luontoon mainiosti, sillä maisemakuvissa etäinen tunne ei häiritse. Henkilöitä taas on aina outo kuvata kaukaa, koska tele-polttovälit luovat paparazzimaisen ja etäisen tunteen. 24-105mm:n polttoväli antaa niin paljon paremmat rajausmahdollisuudet luonnossa, ettei pelkällä prime-linssillä kuvaamisessa ole juurikaan itua.
Canonin uudehko 24-70mm F/2.8 L II on saanut niin paljon kehuja, joten saattaa olla että 24-105:n paikkaa täyttää jatkossa Canonin virallinen leatherman. Järki tosin käskee odottelemaan vielä hetken, sillä Sigmalta on huhuttu täyden kennon versiota samalla polttovälillä, mutta F/2.0:a.