Fujin ideologiaan ja X-sarjan kameroihin on helppo rakastua. Voiko croppirunko kuitenkaan koskaan haastaa täyden kennon järjestelmiä?

Viimeisen parin päivän aikana on herännyt niin paljon ajatuksia X-E2:sta, että referointi alkaa olla jo haastavaa, mutta koitetaan: Kamera on pakattu täyteen potentiaalia, josta voi osittain kiittää Metabonesin "fullframe-muunninadapteria" (tästä lisää alempana). Loppu potentiaalista syntyy hämmästyttävän nopeasta käyttö- ja tarkennusnopeudesta, sekä tietysti kompaktista koosta. Kuvauskokemus on jälleen parantunut merkittävästi.

Kamera hääkuvaajille

Tätä tarinaa on netti pursunnut jo X-Pro1:n julkaisusta saakka. Monet ammattikuvaajat, ja ennen kaikkea hääkuvaajat, ovat vaihtaneet Fujiin. Tähän on käytännössä kaksi syytä: runkojen fyysinen koko sekä linssien laatu. Ne jotka parhaillaan mutisevat, kuinka "heavy is good, heavy is reliable", pyydän kiltisti kokeilemaan päivää hääkuvajaana Fujilla. Tiedän, että ronskit miehet eivät koskaan myönnä, että kameran paino olisi ongelma, mutta voin vannoa että hymy hiipii kasvoille X-E2:n kanssa.

Toinen, josta keskustelupalstoilla hihkutaan, on kuinka pikkuruisen ja retrohenkisen rungon kanssa pääsee kuvaamaan ihmisiä huomaamattomammin. Tämä näkyy selkeästi kuvissa, joita kansainvälisten hääkuvaajien blogeista katselee. Iso Canon 5D akkukahvalla saa kokeneemmankin kuvattavan jähmettymään, mutta Fujilla kuvatuissa kuvissa ihmisten kameratietoinen ilme on usein poissa.

Muita etuja on pienemmän koon tarjoama kuvausketteryys, sekä mahdollisuus kuvata näytöltä. Olo kuvatessa on vapaampi, kuin kahleet olisi vihdoin poistettu.

Peilittömän kameran tarkennusnopeus alkaa olla jo peilillisten kanssa samalla viivalla

Tarkennus on X-Pro1:n ja X-E1:n verrattuna niin paljon nopeampi, että jo se yksinään riittää syyksi päivittää. Hämmästyttävintä on kuvata lähes pilkkopimeässä ja edelleen saada kohteet lähes välittömästi fokukseen.

Joitain heikkouksiakin löytyy

Valotuksen kompensointikiekko on hieman turhan liukas ja jäykkä. Lisäksi kameran ruudulla kuvat näyttävät todella helposti palavan puhki. Koneella RAW-tiedostoa käsitellessä dataa on kuitenkin aina rutosti tallella kirkkaassa ja tummassa päässä. Perinteinen peilillisen kameran etsin tuntuu myös edelleen olevan parempi vaihtoehto kirkkaassa auringonpaisteessa. Fujin etsin tuntuu yhä liian himmeältä useissa tilanteissa, joita onneksi kompensoi 2,36 miljoonan pikselin tuoma terävyys.

Metabones Speed booster – Adapteri, joka muuntaa rungon täysikennoiseksi

Ensimmäinen reaktio Metabonesista oli, ettei se voi olla totta. Seuraavaksi ihmettelin, miksei kukaan ole tehnyt tätä jo aiemmin? Niin tai näin, varsinkin videokuvaajilla on nyt kissanpäivät.

Metabones Speed boosterin ideanahan on yksinkertaisimmillaan telekonvertteri käännettynä toisin päin, jolloin täydelle kennolle tarkoitetun linssin kuva saadaan pienennettyä croppisensorille. Tästä johtuen valoa tulee sensorille aukon verran enemmän, ja koska valoa tiivistetään, kuva myös terävöityy. Netistä löytyvissä testeissä Metabonesin avulla päästään parhaimmillaan parempiin lopputuloksiin, kuin todellisella full frame -kennolla.

Syy miksi puhun tästä X-E2:n yhteydessä on varsin yksinkertainen. Fujin kamerat tarjoavat hyvin retromaisen kuvauskokemuksen. Niistä löytyy upouusi split focus -tarkennusapu manuaalitarkenteisille linsseille, sekä tietysti perinteinen focus peaking. Täten manuaalitarkenteisilla linsseillä kuvaaminen on digillä helpompaa kuin koskaan.

Vihdoin saan kaiken irti Canonin L-sarjan FD-linsseistä. Nyt kun näiden linssien hinnat nousevat raketinomaisesti ja niille on adaptereilla luotu uudestaan markkinat ja uusi elämä mm. videotuotantoihin, voin hymistellä tyytyväisenä partaani.

50mm F/1.2 on jotain aivan epätodellisen hienoa, kun sen kiinnittää X-E2:n kokoiseen runkoon. Linssiarsenaali pääsee oikeuksiinsa vihdoin niiden todellisilla polttoväleillä ilman croppausta, kiitos Metabonesin. Ensi kesän hääkuvauksia ajatellen tämä on sangen huikeaa edistystä.

Vielä lopuksi

On selvää, etteivät peilittömät rungot pysty vielä korvaamaan isoja ammattilaisrunkoja kaikissa tilanteissa. Urheilukuvaajat nauttivat vielä pitkään Nikonin sarjakuvausnopeudesta ja tarkennus-servon luotettavuudesta. Katukuvaajat ja hääkuvaajat ovatkin asia erikseen. Näyttäisi siltä, että iso runko ei enää ole välttämättömyys, ja ensimmäistä kertaa lähes pokkarin kokoisella kameralla on mahdollista reagoida tilanteisiin nopeasti, ilman kameran viivettä, sekä saada aikaiseksi teknisestikin erittäin laadukasta materiaalia.

Alla lisäksi muutamia juuri X-E2:sta purettuja ruutuja. Salamalla kuvatut ruudut ovat itseasiassa ensimmäistä kertaa niin hyviä ja mieluisia iholle, että teki mieli testata salamaa katukäytössä enemmänkin. Molemmat linssit, sekä 18mm että 35mm tarkensivat uusimpien firmiksien jälkeen selkeästi nopeammin. Out of focus -ruutuja oli täydet 0 kappaletta.