Hyvien tilannekuvien saamiseksi kuvaajan tulisi haistaa photogeeninen tapahtuma ennalta ja olla valmiina kameran kanssa.

Todellisuudessa moni kuvaaja saa parhaat tilannekuvat kuvaamalla aivan röyhkeän paljon, röyhkeällä nopeudella. Ja niin pitääkin. On kuitenkin monesti hyvän arviointikyvyn varassa, milloin kuvaaminen on kohteliasta ja milloin se menee röyhkeän puolelle.

Olen itse aina ollut vieno kuvaamaan ihmisiä tapahtumissa, mikäli tunnen hetken olevan edes jollain tapaa epäsovelias. Jättimäinen linssi väärässä paikassa väärään aikaan tuntuu helposti tungettelevalta, varsinkin kun tunnen useita, joille kuvatuksi tuleminen saattaa olla aidosti epämiellyttävää. Ajan kuluessa on onneksi kehittynyt jokinlainen lisäaisti, joka auttaa bongaamaan kohteliaat kuvaushetket.

Olin viikonloppuna veljen tytön rippijuhlissa, kamera kourassa. Vaikkei omissa perhejuhlissa otakaan kuvia ammattilaisen roolissa, mietin usein mikä on soveliasta ja mikä ei.

Ensi viikonloppuna on kesän ensimmäiset kuvattavat häät, ajattelin olla triggerhappy ja tuplata kuvattujen ruutujen määrän.