Valitettavasti et hyödy tästä, mikäli linssissäsi ei ole käsin säädettävää himmennystä, eli aukonsäätöä. Peilittömillä järjestelmäkameroilla kuten Sonyn NEX- ja Fujin x1-kameroilla usein vähälle käytölle jäävä shutter priority (monesti tunnettu myös lyhenteellä Tv) -tila on varsin oiva tapa pitää kuvat tärähtämättöminä. Ensin asetetaan linssin aukko haluttuun arvoon ja ISO-säätö automaatille, seuraavaksi omavalintainen Tv-moodin suljinaika, sanotaan vaikka 1/160. Näin voit huoletta kuvata kevyelläkin rungolla ilman että suljinaika putoaa liian hitaaksi, jolloin kuvat tärähtävät. Hyvä nyrkkisääntö kuvan tärähtämättömänä pitämiselle on pysytellä vähintään linssin polttoväliä vastaavan suljinajan paremmalla puolen. Esimerkkinä 50mm linssi ja 1/60 suljinaika, tai 35mm ja 1/40. Kevyet pikkujärkkärit vaativat kuitenkin pykälän kaksi nopeamman ajan, koska pienen ja hennon rungon vakaana pitäminen on huomattavasti vaikeampaa.

Nexin huono puoli on, ettei ISO-arvoa voi säätää yhtä luontevasti kuin vaikka 5D:ssä, jolloin joihinkin tilanteisiin Tv-asetus on hyvä vaihtoehto. Etenkin jos kuvassa on liikkuvia ihmisiä ja halutaan varmistaa tietty liikkeen pysäyttävä suljinaika. En edelleenkään ymmärrä, miksei kameraan kuin kameraan ujuteta kahta säätörullaa, jolloin aukon ja ISO-arvon säätö onnistuisi avaamatta turhia valikoita.

VSCO Cam on taatusti yksi vuoden odotetuimmista kamerasovelluksista.

Testikuvat Visual Companyn blogissa näyttivät hyvältä, joten odotukset olivat korkealla. VSCO Cam on suunnattu sävysäätämiseen perehtyneelle harrastajalle Lightroom-käsittelypaketin hengessä ja sen kehuttiin tarjotavan jotain, mitä ei ennen oltu nähty.

Jotain kuitenkin puuttui kun sovellus pari viikkoa sitten vihdoin julkaistiin. Osa käyttäjistä oli innoissaan filttereistä, mutta osa ei. Käytettävyydessä on myös selkeästi vielä paljon kehitettävää ja monet valokuvaaja-bloggaajat moittivat efektien laatua. Oma kokemus sovelluksesta on yhtä nagatiivinen. En käytä ainuttakaan filtteriä käsittelemättä kuvaa erikseen. Suurin osa filttereistä ei yksinkertaisesti toimi sellaisenaan. Lisäksi kuvan tallennus kestää luvattoman kauan ja tallennusnappi puuttuu editointinäkymästä. Jos olet iPhone-kuvaaja, odota VSCO Camin seuraavia versioita ja lataa sillä välin mieluummin vaikka Snapseed.

Syy sille, miksi usein vouhotan kamerasovelluksista piilee siinä, että tulevaisuudessa uskon ja oletan älypuhelimien yhdistyvän järjestelmäkameroihin, jolloin nopean kuvankäsittelyn odotetaan räjähtävän käsiin. Iphonen kamera saattaa olla kuvanlaadullisesti vielä vuosien päässä nykyisistä dslr:stä, mutta joskus runko tulee käyttäytymään iPhonen tapaan käyttäjäystävällisesti ja älykkäästi, ja miksei siten myös mahdollistaisi ladattavat sovellukset.

Vielä olisi helposti tilaa yhdelle loppuunsa hiotulle iPhone-kamerasovellukselle. Kaikki vapaat kehittäjät siis ottakaahan yhteyttä, täältä pesee paljon hyviä ideoita! Vielä ei ole liian myöhäistä vallata markkinoita *tähänhymiö*.

Curvekoulu senkuin jatkuu ja jatkuu. Vuosi sitten samoja kuvia tehdessä olisi ollut lähinnä sormi suussa ja lopputulos jotain aivan luokatonta. Yksi sävykäsittelyn parhaista oppikouluista onkin negatiivien sävykorjaus. Lievää rutiinia curveilla säätämiseen alkaa tulla ehkä tuhannen tehdyn kuvan jälkeen, todellinen ammattitaito sitten joskus vuosien päästä. Se mitä pidin vuosi sitten hyvänä, on nyt luultavasti täyttä kuraa. Silmä kehittyy kuva kuvalta ja nyt osaa katsoa arvostettujenkin kuvaajien sävykäsittelyä analysoiden.

Värioppi on opiskeltavissa teorian kautta, ja käsittelyn lopputulos on joko oikein tai väärin, teoriassa. On kuitenkin täysin makuasia mistä kukin tykkää. Täydellisesti reprosäädetyt kuvat harvoin säväyttävät amatöörikuvaajaa ja liika värianalysointi menee helposti enemmän tekniikan kuin luovuuden puolelle. Itse yritän epätoivoisesti filmikuvauksen kautta päästä luovuuden ja teknisyyden kultaiselle keskitielle.

Kesäkausi starttasi ja kuvailin mallista pari rullaa keskikoon filmille. Olen odotellut filmiskanneriani jo useamman kuukauden ja nyt Canon ilmoitti, että skanneria on saatavilla taas toukokuun lopulla. Saa nähdä liikeneekö erästä yksi tännekin. Skannasin häthätää ruudut valopöydältä 100mm macrolla kuvaten, laatu on erittäin terävää mutta negatiiveihin tulee ärsyttäviä värivirheitä, jotka ilmenevät läiskittäin ja ovat siten lähes mahdottomia korjata käsipelillä. Sen verran ruuduista kuitenkin näkee, että keskikoon look on juuri niin herkullinen kuin odottaa saattoi. Yksityiskohdat ja syväterävyys ovat paikoitellen sitä luokkaa, ettei full frame -digillä ole asiaa samaan kehään.

Alempi ruutu on negatiivi+curveilla värikorjattu kuva. Ja ei, ctrl+i photarissa doesn’t do the trick.

Jokin aika sitten A-lehtien varustekaapista osui käteen Leica M3. Olen jo pitkään himoinnut Leicaa, koska rangefinder-tyyppinen tarkennus tuntui kiehtovalta vaihtoehdolta epäkäytännölliseen leikkolasiin nähden.

M3 tuntui niin mahtavalta peliltä, että seuraavat illat menivätkin tutkiessa eri rangefinder-kameroita (rangefinderin toiminnan voi vilkaista vaikka tästä videosta). Leican uudemmat mallit olivat kaikki lähtien tuhannesta eurosta, joten eksyin etsimään vastaavia toisilta valmistajilta huokeampien hintojen toivossa. Vaihtoehdot kapenivat Voigtländer Bessaan ja Zeiss Ikoniin, joista Zeiss vei voiton silkan testimenestyksensä ansiosta. Kameraa on valmistettu vuodesta 2004, joten siitä luonnollisesti löytyy aperture priority -asetus. Lisäksi iso osa Leican puutteista on tajuttu korjata Ikonissa ja jopa linssivalikoima on suurempi johtuen kattavammasta rangefinderin kehysvalikoimasta.

Oman yksilöni löysin Kameratorilta melkoisella tuurilla, edellinen omistaja oli laukonut kameralla luultavasti vain muutaman filmin koska kamera oli uutta vastaavassa kunnossa. Ikonin kaveriksi olin jo aiemmin hankkinut Voigtländer Nokton 35mm F/1.2 -lasin, joka on osoittautunut ehkäpä terävimmäksi kaikista kohtaamistani linsseistä. Jo täydellä aukolla Voigtländer on skarppi, ja sen 12 teräinen himmennys on herkkua bokeh-intoilijalle.

Jos haussa on rangefinder, on Zeiss Ikon varmasti yksi parhaista vaihtoehdoista. Minua Ikon palvelee NEXin rinnalla arkipäiväkamerana, koska se kulkee kokonsa puolesta helposti laukussa, eikä pelkää sadetta tai pientä pakkasta. Skannailen myöhemmin esimerkkimateriaalia, kunhan saan taas uudet filkat kehitettyä.

Ostelin syksyllä peilittömän kameran, koska pienelle mukana kuljetettavalle digijärjestelmälle on ollut hyllyssä jo pitkään kameran mentävä aukko.

Tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten, mutta juttu on jäänyt pyörimään luonnoksiin.

Olen ollut kiinnostunut peilittömistä kameroista konseptina niin kauan kun niistä on puhuttu. Ensimmäiset mallit olivat kuitenkin kankeita käyttää, joten jäin suosiolla odottamaan uudempaa isompikennoista sukupolvea. Tällä hetkellä peilittömien markkinoita johtaa Olympus, mutta niiden pieni kenno ei juurikaan houkuttele, sillä linssien polttovälit käytännössä tuplaantuvat. Hyviä vaihtoehtoja löytyy Sonyltä ja Fujilta, tosin melko suolaiseen hintaan.

Peilittömyys mahdollistaa äärimmäisen pienen rungon valmistuksen ja laajan yhteensopivuuden eri linssien kanssa. Nämä yhdessä muodostavat lyömättömän yhdistelmän päivittäis- ja reissukameralle. Sony oli valmistajista ensimmäinen, joka onnistui ahtamaan pikkurunkoon APS-C-kennon ja herättämään petollisia ostoaikeita. NEX-nimellä kulkeva kamerasarja onkin saanut nettipalstoilla suurta huomiota, sillä kameraan saa sovitteella kiinni minkä tahansa valmistajan linssin. Näinollen kaikki, joiden kaapeista löytyy vanhoja käsitarkenteisia objektiiveja pääsevät antamaan linsseilleen uuden elämän. Optiikan laatu kun ei ole juurikaan parantunut vuosien saatossa, voi vanhalla objektiivilla päästä edullisesti ammattitason lopputulokseen. Laadukas 80-luvun lasi 100 euron katukauppahintaan tarjoaa useasti paremman erottelukyvyn kuin nykypäivän 500 euron arvoinen harrasteobjektiivi.

Ylläolevassa kuvassa on Sony NEX-5n, sekä läjä mielenkiintoisia linssejä, joita olen metsästänyt eBayn syövereistä. Esimerkkeinä Canon FD-sarjan 85mm ja 50mm F/1.2L:t sekä Voigtländer Nokton 35mm F/1.2, jotka ovat sekä nopeita että optiikaltaan huippuja. NEX on toki perustoiminnoissa jonkin verran isoa järjestelmää kankeampi, sillä nappeja on vähemmän. Manuaalitarkennus kuitenkin on tehty NEX:llä todella nerokkaasti ja automaattitarkennusta ei jää kaipaamaan kuin liikkuvia kohteita kuvatessa. Tämän videon lopusta löytyy esimerkki NEX:n tarkennusavusta, jonka lisäksi on olemassa myös Canonin järjestelmien videopuolelta tuttu digitaalinen zoom. Kaiken kukkuraksi NEXin kennon maksimiherkkyys on puristettu 25600:n saakka, joista vielä ISO 6400 on täysin käyttökelpoinen isossakin koossa. Alta löytyvien kuvien joukosta suurin osa on tykitetty ISO 3200-6400 arvoilla.

NEX kulkee kätevästi aina laukussa ja sillä kuvaamisesta on tullut lähes jokapäiväistä herkkua. Nykyään tartun 5D:n ainoastaan studiolla tai työkeikalla, NEX on siis paikkansa hyllyssä ansainnut. En näe mitään syytä, miksei tulevan kesän muotijuttuja kuvaisi filmin kaveriksi NEX:llä. Manuaalitarkennuksen kanssa on mahdollisesti jopa varmempi kuvata vastavaloon kuin automaatilla ja vanhat linssit tuovat hieman omanlaista fiilistä kuviin.

Vaikka olenkin jo jonkin asteen edistynyt Lightroom-preset-nörtti, on VSCO ehdottomasti hintansa väärti

VSCO on Visual Supplyn kehittämä värisäätöpaketti, jota on ollut tekemässä iso liuta valokuvaajia ja värikäsittelyn ammattilaisia. Värisäädöt perustuvat ammattilaisten suosimiin filmeihin, joita on paketissa yhteensä 9. Itse presettejä on kuitenkin kymmeniä, sillä kaikista eri filmeistä on kolme eri kehitystasoa ja tämän päälle löytyy vielä kattava kokoelma erilaisia hienosäätö-presettejä. Mukana on Kodakin, Fujin ja Ilfordin filmejä, mutta valitettavasti Ektar 100, yksi Kodakin mielenkiintoisimmista filmeistä on jätetty paketista pois. Toivottavasti paketti laajentuu jatkossa Lightroom 4:n laajempien sävysäätöjen puitteissa.

Presetit vaikuttavat ainoastaan sävyihin, rakeeseen ja joissain määrin kontrastiin. Useisiin filmeihin tuntui sopivan mm. hieman normaalia kylmempi valkotasapaino, tai lisätty kontrasti. Joka tapauksessa presetit ovat varsinkin tapahtumakuvaajalle iso nopeutus sävyjen jalostukseen ja hyvä pohja jatkotyöstölle.

VSCO on loistava lisä kokeneenkin käsittelijän preset-hyllyyn ja onkin kirjoitushetkellä ainoa paketti, jonka kalibroinnit on tehty ammattilaisten toimesta. Presetit toimivat ainoastaan Canonin ja Nikonin järjestelmien RAW-kuvien kanssa, ja ei ole tietoa onko mm. Sonylle edes tulossa tukea. Luonnollisesti paketti ei toimi Lightroom 4 betassa, mutta asiakaspalvelusta kerrottiin, että kehitteillä on ilmainen päivitys.

Koitan keräillä myöhemmin lisää esimerkkikuvia (ennen vs. jälkeen).

Kirjoittelin taannoin kokemuksia Canonin 85mm F/1.2L:stä, jonka korvasin myöhemmin 135mm:n F/2.0L:lla 85:n hitaan tarkennuksen vuoksi. Canonin yksilö on myös mestari väriaberraation kanssa, eli pinkkiä hohtoa oli täydellä aukolla enemmän kuin missään L-lasissa. Henkilöitä kuvatessa 135mm on hieman liian pitkä, ja 50mm:ssä taas on täydellä aukolla sekä terävyys että tarkennusongelmia, joten jäin kaipaamaan jotain tähän väliin. Sigma julkaisi sittemmin otsikon mukaisen linssin, joka arvosteluiden mukaan päihittää Canonin n. tuplasti kalliimman kilpailijansa sekä terävyydessä että tarkennusnopeudessa.

Ensifiiliksellä lasi on juuri sitä mitä luvattiinkin. Nopea, super terävä heti F/1.4:stä lähtien ja rakenteellisesti huippukamaa. Linssin paras puoli on kuitenkin sen bokeh, joka on kaikin puolin täydellisen pehmeää, kuten ylläolevista testikuvista voi nähdä. Sigmalla on myös muita L-sarjaa selkeästi haastavia uusia linssejä ja on outoa ettei Sigma ole brändännyt pro-lasejaan samalla tavoin kuin Canon omiaan. Moni ammattilainen on varmasti yhä siinä uskossa, ettei punaraitaisten linssien lisäksi ole muita vaihtoehtoja, ja tämä on sääli. Sigmat vs Nikonit vs Canonit rinnatusten osoitteessa: http://www.the-digital-picture.com.

Tänään ei voinut välttyä sanalta Lytro, sillä kaikki uutissyötteet työnsivät uutisia tästä mullistavasta kamerasta, jonka kehitystyöhön on uponnut tukirahoja 50 miltsin edestä.

Summa summarum: laite luo aivan uuden käsityksen RAW-kuvalle, jossa tarkennuksen voi määritellä jälkikäteen. Kameran kenno on omiaan pimeässä ja tiedostokokokin pysyy väittämän mukaan kurissa. Kuvan ottaminen myös nopeutuu, sillä yhtälöstä on poistettu kokonaan tarkentaminen.

Mikäli vastaava tekniikka saadaan joskus yhdistettyä myös järjestelmäkameroille, on kyseessä totisesti valokuvaamisen uusi ulottuvuus.

Kuvia voi käydä tarkentelemassa jälkikäteen vaikkapa täällä: http://www.lytro.com/living-pictures.