VSCO ja Lightroom, jokaisen hääkuvaajan luottokombinaatio on saanut odotetun päivityksen.

Aiemmassa kirjoituksessani mainittu VSCO:n Lightroom 4 yhteensopiva versio on vihdoin saapunut ilmaisena ladattavana VSCO:n omistajille. Visual Company ei kuitenkaan lisännyt mitään uutta pakettiinsa, mutta presetit ovat nyt helpommin muokattavissa, kiitos Adoben viimein lisäämien R, G ja B -curvejen. Siinä missä aiemmin Lightroom-käsittely vaati lähes aina Photoshopin kaverikseen värikorjauksissa, on Photoshopin käyttö jatkossa hyvässä lykyssä täysin turhaa. Kuvien käsittely ei ole koskaan aiemmin ollut yhtä tehokasta.

Yllä on kesärengaskauden kunniaksi esimerkkinä autokuva, vaikka tällä hetkellä taitaakin tupruttaa lunta pihalla. VSCO harvemmin sopii maisema-, auto- tai tuotekuviin mutta ihmisiä kuvatessa paketti lienee helpoin tie nopeaan käsittelyyn, mikäli omia presettejä ei löydy.

Muutamia ruutuja puhelimesta kerättynä. Vielä jonain päivänä puhelimienkin kennot ovat sitä tasoa, että laatu kestää yli 10x10cm printin. Siihen asti on tyytyminen näihin minikokoihin.

Tällä hetkellä kuvapalveluihin (kuten We heart it:iin http://weheartit.com/) tulee ryöppyämällä sävytuhottuja kuvia, joiden idea perustuu cross processiin, curvejen rajuun loiventamiseen sekä sävyttämiseen. Boomi on sinällään jännä, että ihmiset jakavat palveluihin harrastusmielessä tuhansia kuvia päivittäin, ja kuvat ovat monesti vielä äärimmäisen tasokkaita. Tällainen värien tuhoaminen tekee helposti kuvasta houkuttelevan ja rauhallisen, mutta kuka vetää rajan sille kuinka paljon kuvaa on soveliasta käsitellä? Oma näkemys ja järjestys rajusta neutraaliin on jotain seuraavaa: mainoskuvat > bilekuvat > hääkuvat > korporaatiokuvat > henkilöstökuvat. Mutta lievän ja rajun käsittelyn rajan vetää luonnollisesti kuvaaja, oman tyylin ja harkintakyvyn mukaan.

Aikaisemmin kirjoitin Lightroomin ja Photoshopin väripreseteistä, no nyt niitä on taas urakoitu läjäpäin lisää. Koska ei ole tullut kuvattua juurikaan uutta matskua, kaivelin arkistoista vanhoja. Alla näkyviin kuviin sopi hieman heikosti rajumpi retroilu, joten presetit ovat melko mietoja.

Kaikille photomaakareille kokeilemisen arvoinen taski: poimi kuvauslokaation ensimmäisestä mielenkiintoisesta kuvasta teema, jota tulee jatkaa koko “rullan” kaikkiin kuviin. Väliin ei saa kuvata yhtäkään kuvaa, joka ei selkeästi kuulu joukkoon, muuten hommasta menee heti maku! Valitettavasti jätteiden lajittelukeskuksesta ei jäänyt käteen tämän enempää, mutta oli oikein hauskaa sihtailla asioita vain yhdeltä ainoalta kantilta.

Tai, ja skannerin: pistä dia tai nega puhelimen ruudulle ja aseta järkkäri ajamaan skannerin virkaa. Lopputulos on hyvällä optiikalla yllättävän tarkka ja nettikäyttöön täysin riittävä. 1920x1200px kokoinen taustakuva luonnistui ainakin, eli erittäin jees.

En omista 100mm L-macroa, joten paras lopputulos on vielä näkemättä ja jos joku kokeilee niin näkisin mieluusti miten pitkälle menetelmällä pääsee. Itse ylsin vajaan metrin päähän puhelimen ruudusta 105mm:llä, joten ruutua joutuu croppaamaan rajusti ja laatu on sen mukainen. Macro-linssillä kuvaaminen on varmasti hyvä vaihtoehto skannailulle, tosin näytön rasterin peittämiseksi filmin alle tulee laittaa vielä valkoinen muovi (esim. muovikassi).

…rannekellon. Kävin tänään kuvaamassa yritysjuhlissa ja kotiin saavuttuani räppäsin ylle pari kuvaa, nyt kun kello on vielä virheettömässä tikissä. Olen pitkään etsinyt simppeliä digikelloa, ja jokin aika sitten bongasin tuon Braunin jostain design-blogista. Kulkee aika hyvin linjassa iPhone 4:n kanssa. Toinen ja viimeinen kuva on kuvattu näyttöä vasten, ali- ja ylivalottaen.

Silloin tällöin käyn vanhoja kuvauksia läpi siinä toivossa, että löytäisin hyvän ruudun jolla kokeilla uusia oppeja käsittelypuolella. On aina hauska verrata, miten vaikka ihonkäsittelyn vaiheet ovat muuttuneet alkuperäisistä versioista. Ylläoleva kuva on muutaman kuukauden takaa, eli vielä tuore otos.

Selkeästi kliseiset otsikot ovat muodissa, mutta näin se on. Jätin nimittäin juuri hyvästit ensimmäiselle studiolleni kuvaamalla siellä viimeisen kerran. Tulevalla lomaviikolla pitäisi vielä käydä vuokraamassa paku ja kiikuttaa fondit ja valot pois. Kuvausten päätteeksi ystäväni piipahti studiolle, hän ei ollut koskaan käynyt koko tilassa. Uhkasin myös samalla ottaa muutaman kuvan, kun kerran studiolla oltiin. Onpa helppoa valaista kun pää ei ole pyöreä, vaan siinä on muotoja! Täytyy vihjaista mallitoimistoille, eikös nuo leuat ole aina kysyttyä tavaraa?