Tällä hetkellä kuvapalveluihin (kuten We heart it:iin http://weheartit.com/) tulee ryöppyämällä sävytuhottuja kuvia, joiden idea perustuu cross processiin, curvejen rajuun loiventamiseen sekä sävyttämiseen. Boomi on sinällään jännä, että ihmiset jakavat palveluihin harrastusmielessä tuhansia kuvia päivittäin, ja kuvat ovat monesti vielä äärimmäisen tasokkaita. Tällainen värien tuhoaminen tekee helposti kuvasta houkuttelevan ja rauhallisen, mutta kuka vetää rajan sille kuinka paljon kuvaa on soveliasta käsitellä? Oma näkemys ja järjestys rajusta neutraaliin on jotain seuraavaa: mainoskuvat > bilekuvat > hääkuvat > korporaatiokuvat > henkilöstökuvat. Mutta lievän ja rajun käsittelyn rajan vetää luonnollisesti kuvaaja, oman tyylin ja harkintakyvyn mukaan.

Aikaisemmin kirjoitin Lightroomin ja Photoshopin väripreseteistä, no nyt niitä on taas urakoitu läjäpäin lisää. Koska ei ole tullut kuvattua juurikaan uutta matskua, kaivelin arkistoista vanhoja. Alla näkyviin kuviin sopi hieman heikosti rajumpi retroilu, joten presetit ovat melko mietoja.

Täydellisen satunnainen läjä sunnuntailta, kun kävin katsastamassa Musiikkitalon ja Vallilan puiset talot.

Kirjoittelin taannoin kokemuksia Canonin 85mm F/1.2L:stä, jonka korvasin myöhemmin 135mm:n F/2.0L:lla 85:n hitaan tarkennuksen vuoksi. Canonin yksilö on myös mestari väriaberraation kanssa, eli pinkkiä hohtoa oli täydellä aukolla enemmän kuin missään L-lasissa. Henkilöitä kuvatessa 135mm on hieman liian pitkä, ja 50mm:ssä taas on täydellä aukolla sekä terävyys että tarkennusongelmia, joten jäin kaipaamaan jotain tähän väliin. Sigma julkaisi sittemmin otsikon mukaisen linssin, joka arvosteluiden mukaan päihittää Canonin n. tuplasti kalliimman kilpailijansa sekä terävyydessä että tarkennusnopeudessa.

Ensifiiliksellä lasi on juuri sitä mitä luvattiinkin. Nopea, super terävä heti F/1.4:stä lähtien ja rakenteellisesti huippukamaa. Linssin paras puoli on kuitenkin sen bokeh, joka on kaikin puolin täydellisen pehmeää, kuten ylläolevista testikuvista voi nähdä. Sigmalla on myös muita L-sarjaa selkeästi haastavia uusia linssejä ja on outoa ettei Sigma ole brändännyt pro-lasejaan samalla tavoin kuin Canon omiaan. Moni ammattilainen on varmasti yhä siinä uskossa, ettei punaraitaisten linssien lisäksi ole muita vaihtoehtoja, ja tämä on sääli. Sigmat vs Nikonit vs Canonit rinnatusten osoitteessa: http://www.the-digital-picture.com.

Kaikille photomaakareille kokeilemisen arvoinen taski: poimi kuvauslokaation ensimmäisestä mielenkiintoisesta kuvasta teema, jota tulee jatkaa koko “rullan” kaikkiin kuviin. Väliin ei saa kuvata yhtäkään kuvaa, joka ei selkeästi kuulu joukkoon, muuten hommasta menee heti maku! Valitettavasti jätteiden lajittelukeskuksesta ei jäänyt käteen tämän enempää, mutta oli oikein hauskaa sihtailla asioita vain yhdeltä ainoalta kantilta.

Reipas lenkki luonnossa tekee aina hyvää! Lisäpainona raahasin repussa kolmea kameraa, testatakseni filmi vs digirunko vs iphone eroavaisuuksia, laittelen kehittelyn jälkeen ruudut näytille.

Ylläoleva kuva on ajalta, jolloin olin juuri vuokrannut ensimmäisen studioni ja ostanut studiovalot. Valaisukokemukseni oli tuolloin lähellä nollaa, mutta intoa valosetuppien kokeiluun oli suunnattomasti. Taisinkin tuosta päivästä lähtien kuvata lähes viikoittain eri malleja yrittäen oppia kaiken mahdollisen.

Tärkeintä koko oppimisprosessissa on kehittää omaa silmää, mikään internetistä löytyvä tutorial kun ei valmista sinua yhtä hyvin kuin itse kokeileminen. Silmä oppii huomaamaan valon ja varjon yksityiskohdat sinnikkäällä testaamisella ja Photoshopissa suurennuslasin kanssa tutkimalla. Uuden hyvän valosetupin luominen saattaa alussa kestää tunteja, tärkeintä on kuitenkin muistaa olla tyytymättä mihinkään mikä ei miellytä. Mitä enemmän testaa ja matkii muita, sitä nopeammin pääsee sisälle valaisun saloihin.

Tavallaan surullista, mutta samaan aikaan innostavaa huomata, että kaiken tämän kuvaamisen jälkeen on raapaissut vasta pintaa. Vaikka Nadav Kanderin kaltaiset pioneerit ovat valovuosien päässä kokemuksensa kanssa, on mukava tietää että aina on loputtomasti uutta opittavaa.

Poimin ylläolevan kuvan siitä syystä, että olen siihen tänäkin päivänä varsin tyytyväinen. Valosetup oli jotakuinkin seuraava: päävalo on heijastettu ison valkoisen styroksin kautta ja takana kaksi himmeälle säädettyä kovaa valoa luomassa poskikiillot. GIF-animaatiosta voi taas nähdä sävykäsittelyn vaiheet.

Tästä voi hyvin tehdä yhden yleispätevän actionin Photoshoppiin. Kuten kuvista näkyy, lievä cross process Curveilla ja päälle kaksi Solid Color -värilayeriä Exclusion ja Lighten -sekoitustiloilla. Pehmentää ja rauhoittaa mukavasti sävyjä.