“Pilalle” mennyt ruutu viime kesältä. Jotenkin hauska fiilis vaikka kasvot ovatkin varjossa.

Kylläpä onkin ikävä viime kesän kelejä, ja kyllä harmittaa kun ei tullut kuvattua enempää. Veden kanssa olisi voinut pelata ainakin kerran, no ensi vuonna lupaan ja vannon panostavani! Nyt kun on valaisussakin vierailevia apuvoimia, voisi kuvitella käyttävänsä isoja refloja aktiivisesti tulevana kesänä. Luonnonvalolla on aina mukavempi kuvata.

Valogearin raahaaminen lumisateessa studiolta bussiin ja bussista ratikkaan koetteli hermoja ja viimeisteli päivän päätteeksi autonostoaikeet. This, no more.

Onneksi mukana oli vain pikkusalamat, en tiedä olisinko urakasta isojen kanssa selvinnytkään. Isoissa valoissa on se bonus, että voi huoletta käyttää isoja softboxeja ja beauty dishiä. Pienissä taas etuna on helppo siirreltävyys, ripustus onnistuu vaikkapa kattoon ja nopeat suljinajat ovat PocketWizardeilla mahdollisia aina 1/8000 asti. Vaikka isoilla valoilla pääsee hyvään lopputulokseen nopeammin, on myönnettävä, että pienillä salamoilla ja oikeilla apuvälineillä saa aikaan yhtälailla loistavan valon. Lopputulos toki näyttää erilaiselta ja vaatii äärettömän hyvää hajuaistia valojen sijoittelun ja tehojen suhteen.

Viikolla yksi kuvaan viimeisen kerran beauty-teemaani, katsotaan mitä syntyy. Railakasta uudenvuodenaattoa kaikille!

Teenpä mitä tahansa visuaalista, on hauska huomata että samat yleissäännöt pätevät aina. Oli kyseessä piirtäminen, muotikuvaus tai www-sivuston suunnittelu, jokainen yksityiskohta on yhtä tärkeä ja pienikin virhe voi pilata kokonaisuuden.

Inspiraation jutun kirjoittamiseen sain jo viikkoja sitten, kun suunnittelin käyttöliittymäelementtejä softaan. Oli kulunut jo paljon aikaa leiskojen toimittamisesta asiakkaalle, kun sain toiveen parannella ulkoasua. Asiakkaan mielestä leiska ei toteutettuna enää näyttänyt hyvältä ja toivoi minulta paranneltua versiota.

Tarkasteltuani testisivustoa totesin leiskojeni grafiikan kyllä olevan kopioitu, mutta marginaalit, fonttikoot ja välistykset olivat jääneet määrittelemättä. Päädyin leiskojen korjaamisen sijaan tekemään graafisen ohjeen, jossa oli tarkat määrittelyt yllä mainitsemiini asioihin. Tämä on vain yksi sadasta tapauksesta, jossa toteutus äkkiseltään näyttää esikuvaltaan, mutta jää alkuperäisen varjoon viilattujen yksityiskohtien puuttumisen vuoksi.

Toinen esimerkki yksityiskohtien tärkeydestä löytyy parin vuoden takaa, kun suunnittelin olohuoneeseeni tv-tasoa. Luonnos Photoshopissa näytti hyvältä, kunnes lähdettiin rajaamaan ominaisuuksia A) hinnan ja B) toteutusongelmien vuoksi. Vahvistin määritteli laitetilan leveyden suunniteltua kapeammaksi, maalipinnan laatu oli odotettua huonompi ja viiluvalintani oli selkeästi liian kontrastinen, joten lopullisesta tuotteesta tuli kaikkea muuta kuin ajaton. Yksinkertaisempi ja viimeistellympi design tuskin kyllästyttäisi vieläkään.

Kolmantena nostan esiin esimerkin tuotekuvauksesta. Miksi esimerkiksi H&M:n vaatteet näyttävät mainoksissa arvokkaammilta kuin ovatkaan? Lähtökohdat, ja ennen kaikkea yksityiskohdat, ovat mainoskuvassa kaikki kaikessa. Vaatteissa ei ole ryppyjä, ne valaistaan esimerkillisesti ja niitä kantaa alan parhaimmisto. Toki myös kalusto on viimeisen päälle. Valojen ja optiikan laatu vaikuttaa lopputulemaan enemmän kuin harva osaa kuvitella. Jokainen Profotoon siirtynyt, mutta aiemmin budjettisalamoilla kuvannut, tietää eron.

Designerin on aina otettava huomioon toteuttaja, toteuttajan kyvyt ja toteutettavan työn pulmakohdat. Kattava ohjeisto on hyvä olla olemassa, mutta siihen on harvoin budjetissa tilaa, saati aikaa. Mitä paremmin visuaalinen suunnittelija tuntee toteutuksen tekniset vaatimukset, sitä parempi on lopputulos. Onneksi tätä työtä ei koskaan tarvitse tehdä yksin, vaan ympärillä on aina muita suunnittelijoita, joilta imeä tietotaitoa ja ideoita.

“Hyvä työ on yhtä kuin sen yksityiskohdat” -seikan tajuamiseen meni monta vuotta. Sen jälkeen onkin opeteltu, ja opetellaan, tekemään ne yksityiskohdat aina vain paremmin.

Vuoden lopussa tulee väkisin miettineeksi mitä kuluneen vuoden aikana on tullut tehtyä. Alkuvuosi oli kylmä ja tuolloin raadoin monena viikonloppuna testejä studiolla. Enkä turhaan, valaisua tuli opittua roimasti lisää ja tehtyjen valojen laatu on toivottavasti jo aivan eri tasolla kuin vuosi sitten. Kuuma kesä vastaavasti aiheutti sen, ettei studiolle astuttu koko kesä-heinäkuussa ja ulkokuvauksetkin jäivät vähemmälle.

Ensi vuonna olisi tarkoitus etsiä isompia studiotiloja, varsinkin tärkeämpiä kuvauksia varten extratila olisi tarpeen. Tällä hetkellä malleja ei saa koskaan tarpeeksi kauas taustasta ja fondin leveys ei riitä isomman porukan kuvaamiseen. Myös korkeutta saisi olla rutkasti lisää, jotta ylävalon saisi korkeammalle. Tulevaisuudessa voisi kokeilla myös uusia vuokrastudioita.

Vuoden aikana tekemiäni verkkosivuja on kertynyt tavallista vähemmän, mutta ainakin seuraavien saittien ulkoasu muistuttaa enemmän tai vähemmän psd-tiedostojani: www.tuulilasi.fi, www.airporttaxi.fi, www.hinku.net, www.4dswing.com, www.kokkiman.com, fiskars.fi/360 (kampanja, joka ilmeisesti jo poistunut verkosta). Isoimmat sivustot ovat vielä toteutuksessa, ja julki luultavasti vasta puolessa välissä vuotta 2011.

Allekirjoittanut keskittyy nyt nauttimaan maaseudun rauhasta, jouluruoista sekä kauniista maisemista. Toimistolle palaan 3.1.

Sääntö numero yksi, säädä kaikki sävyt aina raw-käsittelijässä, älä Photarissa. Syystä, että raakakuvan sävyjen määrä sekä muokkausvara on älyttömästi laajempi kuin bittikartaksi muunnetun kuvan. Olisi hienoa jos raw-säätöjä voisi jälkikäteen rukata photarissa esim. Smart Object-muodossa, helpottaisi paljon monen elämää.

Palatakseni otsikkoon. Curvejen säätö Lightroom 3:ssa on todella tehokasta, ja esim. ylläolevan kuvan mukainen low contrast-look on todella helppo tehdä Lightroomin puolella, jopa astetta kätevämpi kuin Photarissa. Homma tapahtuu yksinkertaisesti poistamalla varjojen kohtaan osuva säädin ja raahaamalla mustaa päätä ylöspäin halutun määrän verran (ks. kuva A alapuolelta). Pisteitä voi toki lisätä, jos kuva sitä vaatii. Lopputulos raakakuvan ja bittikartan curve-säätöjen välillä on huomattava kun sävyt eivät lopu kesken ja ne toistuvat saumattomasti. Itse käytän normaalitapauksessa kontrastien säätämiseen vain yhtä tai kahta säädintä ja poistan ylimääräiset, näin luonnollinen kontrasti säilyy (ks. allaoleva kuva B).

Koska työni pääasiassa sisältää graafista suunnittelua ja ennen kaikkea verkkosuunnittelua, olisi kai jo korkea aika kirjoittaa jotain aiheeseen liittyvää.

Internet on pitkään puhunut Web 2.0:sta verkon sosiaalisen median aikakautena, mutta lähes yhtä kauan on myös arvuuteltu mihin seuraava kolmas askel johtaa. Pilveen siirtyminen on ollut Suomessakin tiskillä jo tovin, mutta todennäköisesti kuluttaratkaisua saadaan odottaa vielä pitkään. Kuluttajaratkaisulla tarkoitan kaikessa yksinkertaisuudessaan täysin verkon ylitse toimivaa tietokonetta kuukausiveloitteisena. On sanomattakin selvää, että webin kolmas sukupolvi tulee käsittämään pilviajattelun, jossa resurssit hyödynnetään tehokkaasti ja jaetaan verkon yli. Käytännössä jokainen saa tehokkaan koneen, luultavasti halvemmalla kuin nyt, eikä ole huolta tiedon katoamisesta tai raudan rikkoutumisesta.

Omassa työssäni Web 2.0 tarkoitti pitkään uutta tyylisuuntausta. Liukuvärit, erikoisfontit ja isommille näytöille suunnittelu oli kova sana web design -piireissä. Mitä web 3.0 tuo mukanaan suunnittelijoiden pöydälle jää nähtäväksi. Henk. koht unelmani on tietysti laitepohjainen design, eli skaalautuvuus esim. eri näyttöresoluutioihin. Tabletit, puhelimet, isot ja pienet näytöt saisivat kukin oman näkymänsä verkkosivusta. Leveillä näytöillä kukoistaisivat isot taustakuvat, moderni palsta-ajattelu ja jättimäinen typografia. Puhelimeen kaikki taas siirtyisi hajuttoman selkeästi, yhteen skrollattavaan pötköön. Verkon käyttö tulee olemaan sujuvaa, oli kädessä sitten puhelin, tablet-tietokone tai läppäri.

Murrosvaihe web 2.0:sta kolmoseen on käynnissä. Menee kuitenkin vielä vuosia että kotikoneet sijaitsisivat fyysisesti siellä langan vieraassa päässä tai että palvelu olisi järkevän hintainen. Kansaa varmasti myös puhuttaa koko henkilökohtaisen tietovarastonsa siirtäminen verkkoon.

Taas ihmettelen, miksei ole aiemmin tullut tilattua lisää kampetta studiolle. Etenkin kun nyt tilauksessa olevat on kuitattu keveästi yhdellä keikalla ja varusteiden tuoma helpotus on huomattava. Sitä äkkiä vain tottuu tekemään olemassaolevilla ja oppii soveltamaan. Soveltaminen ei vain aina auta, jos halutaan juuri tietynlaista valoa. Esim. taustan tasaiseen valaisuun löytyi helpottava kapine ja hunajakennovarastot saivat vihdoin uutta verta. Tähän mennessä olen aina varjostanut mustalla styroksilla, vaikka se on vasta puoli tietä onneen. Gridattu softbox on aivan toinen juttu kun valoa valuu vähemmän ohi jo lähteestä.

Mutta, ostaako vai eikö ostaa rengassalama? Laite on toki hintava, mutta esim. ahtaissa paikoissa kätevä apuväline ja jos haluaa päästä helpolla kantaen mukana vain yhtä valoa. Lopputulos varmasti parempi verraten yleensä mukanakuljeteltaviin Speedliteihin. Toisaalta, sen tekemä valo on aina samanlainen, ylikäytetty ja sopii vain tietyntyyppisiin henkilökuviin. Lisäksi laite kaipaisi taas hunajakennon, kalvoja ja muuta mukavaa jolloin hinta helposti tuplaantuu.

Yllä vielä tuore ruutu kamerasta.

Teimme meikkarin kanssa edellisenä lauantaina yhteensä 6 eri meikkiä kahdelle mallille. Illan päätteeksi reviteltiin hieman teemasta poiketen. Lookiin sopi ehdottomasti hiukset kiinni ja molemmille puolille taakse raa’at poskikiillot. Päävalossa oli beauty dish kiinni. Täytyy vain hämmästellä, miten tuo yli 10v vanha L-sarjan 135mm on edelleen terävin omistamani linssi, 100% croppikin on täysin käyttökelpoinen.

Parina tulevana viikonloppuna on vielä lisää lähiksiä jonossa, jonka jälkeen on ohjelmassa enemmän asuihin ja kampauksiin painottuvia kuvia. Menneinä viikkoina on kuvattu myös hieman korporaatiokuvia sekä erästä kaikille tuttua artistia, kuvat luonnollisesti julkaisen itse julkaisujen tupsahdettua ulos. Tiputin myös huolimattomuuttani yhden Pocketwizardin kuvauksissa lattialle ja totta kai siitä räpsähti salamakenkä irti. Täytyy tutkia, jos sen saisi vaikka liimailtua takaisin.